YHDISTYKSEN HISTORIA

Alkuaikoina yhdistyksen toiminnassa korostuu yksittäisten ahdingossa olevien jäsenten hyvinkin kongreettinen auttaminen. Se oli mahdollista silloin, kun jäsenmäärä oli pieni. Toisaalta se oli tavallaan luonnollistakin, sillä yhteiskunnalla oli hyvin vähän tarjottavaa sairaille ja vanhuksille. Yhdistys siis otti tehtäväkseen monia sellaisia tukimuotoja ja toimia, jotka myöhemmin suurelta osin siirtyivät valtion ja kunnan tehtäviksi.

Erittäin usein johtokunta käsitteli avustusanomuksia, joiden sisältö vaihteli lääke- ja lääkärikulujen korvaamisesta aina kainalosauvojensaamiseen ja kotitakin ostoon saakka. Varattomia jäseniä muistettiin mahdollisuuksien mukaan joulupaketeilla.
Kummilapsitoiminta alkoi vuonna 1979 ja joinakin aikoina sairaalassa olevia lapsia on ollut tapana ilahduttaa pienellä taskurahalla.

Kun sitten tultiin 1970 -luvun puoliväliin ja 80-luvun loppupuolelle, elettiin maassamme taloudellisen nousun aikaa. Valtion kukkaronnyörit olivat löysällä myös sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämiselle.
Yhdistyksen rooli muuttui, toisin sanoen sen lisäksi, että yhdistys tarjoaa jäsenilleen virkistystä, tietoa sairaudesta ja tukea sen kanssa elämiseen, sen tehtäväksi suhteessa viranomaisiin on tullut eräänlainen asiantuntijan rooli. Yhdistyksen kantaa ja näkemyksiä on kysytty erilaisissa hankkeissa ja palveluiden kehittämisessä, muun muassa silloin, kun Lahteen 80-luvun lopussa suunniteltiin invakeskusta.
Yhdistyksellä oli edustus erilaisissa vammaisten asioita käsittelevissä elimissä, esim. Lahden kaupungin vammaisneuvostossa ja Lahden seudun invalidijärjestöjen neuvottelukunnissa.
Yhdistyksen toimiston palvelut ovat olleet jäsenten saatavilla v. 1967, jolloin ensimmäinen osa-aikainen toimistonhoitaja palkattiin.

VIRKISTYSTÄ JA VAPAA-AIKAA

Ensimmäisessä vuosikokouksessa tammikuussa 1948 oli paikalla 25 jäsentä. Samalla perustettiin ensimmäiset toimikunnat, eli huvi- ja ravintolatoimikunta sekä ompeluseura yhdistyksen työn tukemiseksi. Toiminta laajeni kokoajan ja vuoden 1953 alkupuolella todettiin johtokunnalla olevan niin paljon tehtäviä, että päätettiin perustaa ainakin viisijäsenisen naisjaosto huolehtimaan käytännön asioista johtokunnan kanssa.
Yhdistyksen suojissa on kokoontunut ja kokoontuu useita erilaisia kerhoja aktiivisen naisjaoston lisäksi mm. päivä-, puuha- ja iltakerho, joka vuonna 1970 aloitti toimintansa nuortenkerhon nimellä. Lisäksi erilaisia opinto- ja harrastuskerhoja on järjestetty 60-luvulta lähtien.
Vuonna 1969 perustettiin erityinen opinto- ja raittiusjaosto. 70-luvun loppupuolella yhdistyksen piirissä viriteltiin ystäväpalvelua ja 80-luvulla alkoi erittäin tarpeelliseksi ja merkittäväksi toimintamuodoksi osoittautunut tukihenkilötoiminta.

Kautta vuosien Lahden yhdistys on osoittanut niin tarmokkuutta kuin kekseliäisyyttäkin toimintansa rahoittamisessa. Alkuaikoina eniten varoja saatin naisjaoston myyjäisillä ja edeleenkin myyjäisiä järjestetään säännöllisesti.
Kun nuortenkerho vuonna 1970 perustettiin, tarttui se yhteistyöhön kaikella nuoruuden tarmollaan. Toiminta oli suorastaan hämmästyttävän vilkasta suurine konsertteineen, ruusutanssiaisineen ja luentotilaisuuksineen. Pakosta tulee mieleen, että yhdistys taisi järjestää ison osan Lahden kaupungin koko konserttitarjonnasta.
Yhdistys piti vuosina 1970 - 1971 myös Reuma baaria, mutta sen toiminta ei ollut oikein kannattavaa ja niimpä se lopetettiin.

 

Lahden Reumayhdistys ry on perustettu marraskuun 16. päivä vuonna 1947, jolloin elettiin Suomessa sodanjälkeistä toivon ja jälleenrakennuksen aikaa.
Myös reuman vastustamisessa oli otettu ensimmäiset vakaat askeleet. Jo vuonna 1945 oli perustettu reumakomitea, joka työssään totesi reuman hoidon heikon tilan ja potilaiden vaikean aseman. Vuoden sisällä perustettiin myös Reumasäätiö, joka otti tehtäväkseen reumasairaalan rakentamisen Heinolaan.
Muutama kuukausi ennen Lahden yhdistyksen syntyä oli perustettu Suomen Reumaliitto ajamaan reumasairaiden asiaa.

Kuudenkymmenen vuoden aikana Lahden yhdistykselle leimallista on ollut voimakas eteenpäinsuuntautuneisuus ja kannanottaminen myös valtakunnallisesti merkittäviin reumasairauksia sairastavien oikeuksienvalvontaa koskeviin kysymyksiin. Samalla se on omalla alueellaan kotoisesti kyennyt tarjoamaan tukea ja toimintaa tuhansille yhdistyksen piiriin hakeutuneille.

YHDISYSTYKSEN ALKUAJAT
Kansanopiston Pirttissä 16.11.1947 kokoontui joukko Lahden seudun aktiivisia reumaihmisiä vakaana tarkoituksenaan perustaa Lahteen yksi maamme ensimmäisistä reumayhdistyksistä. Paikalla oli  myös Heinolan yhdistyksen puheenjohtaja opettaja Iida Heinonen, joka esitteli Reumaliiton työtä ja saavutuksia. Kokouksen yksimielinen päätös oli perustaa yhdistys ja saman tien sille hyväksyttiin säännöiksi liiton mallisäännöt.
Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Väinö Pihkonen.

Toimelias yhdistys päätti heti alkuun järjestää pikkujoulun tutustumis- ja jäsenhankintamielessä. Tilaisuuden ohjelma kuvaa hyvin ajan henkeä:
tervehdyspuhe op. Heinonen, hupailu rva Vaakanainen, runo nti Kuusenkanto.
Myöskin päätettiin järjestää tarjoilua, sekä arvontaa. Arvottavaksi laitettiin täytekakku, johon aineet saatiin johtokunnan keskinäisenä lahjoituksena. Samoin arvottiin myös kauppias Kurton lahjoittamat lampetit.

Kun kaikki oli tuohon aikaan kortilla oli johtokunnan kakkutarpeiden lahjoituksella paljon suurempi merkitys kuin nykyihminen osaa ajatellakaan.
Yhdistyksen jäsenhankinta oli tuloksellista sillä jo kuukaudessa yhdistys oli kirjannut seitsemänkymmenen ihmisen nimen jäsenluetteloonsa.
60-luvulla jäsenmäärä oli kiivennyt reiluun tuhanteen ja siellä se on pysynyt näihin päiviin saakka.

KIERTOLAISISTA OMAAN TOIMITILAAN

Yhdistyksen ensimmäiseksi postiosoitteeksi saatiin perustamiskuun lopussa Pikavalokuvaamo Hämeenkatu 13. Varsinaista kokoustilaa ei yhdistyksellä sopivan huoneiston sekä toisaalta varojen puutteen takia ollut. Niinpä johtokunta päätti kokoontua vuorotellen kunkin jäsenen kotona. Vuonna 1968 hyväksyttiin yhdistyksen toimihuoneiston vuokraus osoitteessa Mariankatu 12. Kymmenen vuotta myöhemin Salpausselän Säästöpankki sanoi vuokrasopimuksen irti ja yhdistys päätti muuttaa yhden Aleksanterinkadulla omistamistaan vuokra-asunnoista toimistoksi. Huoneisto oli pieni ja sopi vain toimistoksi.
Vasta vuonna 1980 yhdistys sai ensimmäisen varsinaisesti oman ja pysyvän sijansa, jossa oli mahdollista järjestää myös myyjäis- kerho ym. toimintaa. Avajaiset pidettiin reumaviikolla.
Saimaankatu 5:n kotoisissa tiloissa viihdyttiin kymmenisen vuotta.
Jäsenmäärän kasvu ja toiminnan laajeneminen pakotti yhdistyksen hakeutumaan suurempiin tiloihin. Tilat löytyivät Vapaudenkadulta. Nykyisten reilun 170 neliön tilojen hankintaan saatiin kolmannella yrittämällä avustusta Raha-automaattiyhdistykseltä.

Teksti Kaija Jäppinen